Harry Cobby
| Arthur Henry Cobby | |
|---|---|
.jpg) Kapteeni Cobby vuonna 1919 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Harry |
| Syntynyt | 26. elokuuta 1894 Melbourne, Victoria, Australia |
| Kuollut | 11. marraskuuta 1955 (61 vuotta) |
| Ammatti | lentäjä, sotilas |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusvuodet |
1916–1935 1939–1946 |
| Taistelut ja sodat |
ensimmäinen maailmansota toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | prikaatikenraali |
| Kunniamerkit |
Distinguished Flying Cross × 3 Distinguished Service Order George Medal Medal of Freedom |
Arthur Henry ”Harry” Cobby (26. elokuuta 1894 – 11. marraskuuta 1955) oli australialainen sotilaslentäjä. Hän oli 29 varmistetulla ilmavoitollaan Australian lentojoukkojen menestynein hävittäjä-ässä ensimmäisessä maailmansodassa.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cobby syntyi ja kasvoi Melbournessa, missä hänen isänsä Arthur Edward Stanley Cobby toimi raitiovaunun kuljettajana. Hän liittyi paikalliseen jalkaväkeen 18-vuotiaana vuonna 1912, samalla kun työskenteli Commonwealth Bankin palveluksessa.[1][2]
Sotilasura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cobby oli ensimmäisen maailmansodan alkaessa innokas lähtemään rintamalle Australian Eurooppaan lähetettävän joukko-osaston mukana, mutta hänen työnantajansa ei sallinut tätä. Hän liittyi lopulta vuonna 1916 Australian lentojoukkoihin, vaikka ei ollutkaan omien sanojensa mukaan kiinnostunut ilmailusta. Tammikuussa 1917 hän lähti 4. laivueen mukana Australiasta Britanniaan, minne saavuttiin maaliskuussa. Joulukuussa samana vuonna laivue lensi Sopwith Cameleillaan Ranskaan, vaikka sen lentäjät olivatkin Cobbyn mielestä edelleen noviiseja. Hän itse ei ollut lentänyt kuin 12 tuntia omillaan ennen rintamalle siirtämistään.[1][2]
Cobby sai ensimmäisen ilmavoittonsa 3. helmikuuta 1918 ja ampui 21. toukokuuta alas ensimmäisen tähystyspallonsa. Tähän mennessä hän oli jo kokenut taistelulentäjä. Hänelle myönnettiin Distinguished Flying Cross -kunniamerkki kesäkuussa 1918, ja 21. syyskuuta siihen kaksi samaa mitalia merkitsevä tankoa. Elokuussa 1918 hän johti kahtena peräkkäisenä päivänä laajoja pommituksia saksalaisten linjoja vastaan, mistä hänelle myönnettiin Distinguished Service Order -kunniamerkki. Syyskuussa 1918 hänet siirrettiin Englantiin kouluttajaksi. Hän yritti edelleen päästä uudelleen taistelutehtäviin, kun sota päättyi.[1][2]
Cobby johti Australian ilmajoukkojen ylilentoa Lontoossa ANZAC-päivänä 1919. Vuonna 1921 Cobby siirtyi vastaperustettujen Australian kuninkaallisten ilmavoimien palvelukseen luutnanttina. Hän erosi ilmavoimien palveluksesta 6. toukokuuta 1935 everstiluutnanttina ja toimi jonkin aikaa siviili-ilmailuun liittyvissä tehtävissä, mutta toisen maailmansodan syttyessä hän palasi ilmavoimiin.[1][2]
Cobbylle myönnettiin George Medal maaliskuussa 1944 hänen pelastettuaan omista vammoistaan huolimatta kaksi miestä lento-onnettomuuteen joutuneesta PBY Catalinasta 7. joulukuuta 1943. Huhtikuussa 1945 kahdeksan Cobbyn alaista upseeria erosi tehtävistään Morotain saarella vedoten siihen, että tämän johtaman 1. taktisten ilmavoimien toistuvat vaaralliset ilmahyökkäykset eivät olleet oikeutettavissa niiden korkeiden tappioiden takia.[1][2]
Myöhempi elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan jälkeen Cobby erosi ilmavoimista vuonna 1946 ja työskenteli Australian siviili-ilmailuviranomaisen palveluksessa. Hänelle myönnettiin vuonna 1948 yhdysvaltalainen Medal of Freedom -kunniamerkki (nykyisen Presidential Medal of Freedom -kunniamerkin edeltäjä) pronssisella palmunlehvällä. Hän kuoli 61-vuotiaana aivoverenkierron häiriöön sairaalassa Melbournessa 11. marraskuuta 1955.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Harry Cobby Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
